Usein ihmiset unohtavat että 60-luvulla Suomessakin tavallinen kansa söi lihaa kai lähinnä viikonloppuisin, eli mieskin selviää aika hyvin ilman päivittäistä liha-annosta. Monet dinosaurukset ja luolamiehet haluavat silti pitää kiinni vanhoista ulkoisista hyvinvoinnin merkeistä vaikka Suomi on kuulunut kehittyneinpien talouksien joukkoon jo jonkin aikaa ja voisimme ruveta keskittymään tarvehierarkian ylempiin tasoihin.

Kieltämättä tämä pakko-argumenttikin mietityttää teoreettiselta kannalta tarkasteltuna. Kun sekasyöjälle ei yhtenä päivänä viikossa anneta tilaisuutta valita liha-ateriaa, on teoreettisessa mielessä totta, että hänet tavallaan pakotetaan valitsemaan tarjolla olevien aterioiden joukosta kasvisateria.

Jos kasvissyöjältä samalla tavalla evättäisiin tilaisuus syödä kasvisateria (eli hänet käytännössä pakotettaisiin syömään lihaa), olisi tilanne kestämätön.

Oma mielipiteeni lihaa noin kerran viikossa syövänä sekasyöjänä on, että lihansyönti ei ole subjektiivinen oikeus, mutta siitä kieltäytyminen on.

Siksi en voi yhtyä näkemykseen, että lihaa olisi tarjottava kouluissa joka päivä. Ruokaa on tarjottava ja sen laadusta ja mausta on pidettävä tinkimättä kiinni.

Kirjoittelen tätä pohdintaani kaupunginvaltuuston istuntosalista käsin. Asiasta äänestellään muutaman tunnin sisään. Loppujen lopuksi kyse on hyvin pragmaattisesta kysymyksestä ja sen yliteoretisointi kertoo vain siitä, että elämänpolitiikka on hyvin poliittinen aihe.

Viittaamasi liharuoan kulutus henkeä kohti maittain osoittaa, että lihan kulutus kasvaa voimakkaasti BKT:n kasvaessa. BKT:n kasvu ei kuitenkaan edellytä lihansyönnin lisäämistä.

Suomessa lihan kulutus henkeä kohti ylitti 50 kg vuonna 1973. 60 kg tuli täyteen 1985, ja nyt syömme noin 70 kg lihaa vuodessa. Itse popsin lihaa noin kerran viikossa, eli kerta-annokseni pitäisi olla 1,3 kg, jos haluaisin pysyä mukana tahdissa.

Vaikka tuplaisimme vuodessa syömämme lihan määrän 140 kiloon, kuten tilanne on possuistaan tunnetussa Tanskassa, Laitisen kolumnissaan esittämä koululaisten valinnanvapaus olisi edelleen melkolailla näennäistä: kouluissa ei ole vapautta valita, haluaako oppilas syödä ulko- vai sisäfileetä.

http://www.guardian.co.uk/environment/datablog/2009/sep/02/meat-consumption-per-capita-climate-change

Ruoan maku ja laatu on kyllä varmasti heikentynyt, mutta se johtunee ennemminkin puolivalmisteiden käytön yleistymisestä ja yleensäkin halvan ja surkeiden raaka-aineiden käytöstä, mikä toki koskee myös lihaa.